Siis olenhan minä siellä käynyt; olen itse asiassa niitä alueen alkuperäisiä kehittäjiä, tosin huonompi sellainen. Joka tapauksessa vuoden toinen reissu kyseisessä mestassa, ja vituiksihan se meni. Ihan ekana ajoin kaks kertaa harhaan tutulla reitillä, meinasin joutua väistämättä Ylöjärvelle.
***
Eikö niin että reitti on kokoelma otteita joiden kautta kiivetään kiven/kallion päälle?
***
Mitä sitten kun kokolmaa otteita on rajoitettu 90-luvun hengessä? Viereisen reitin otteita ei saa käyttää, tai jopa tietyt ilmeiset otteet naaman edessä ovat kiellettyjä?
Reitin vaihtoehtoiset kombinaatiot vähenevät. Siinä vaiheessa kun "reitti" tarkoittaa alkuperäisen betan apinointia, reitti ns. morfo, palvelee jotain toista kehotyyppiä paremmin kuin toista. Erityisesti käytettävissä olevien jalkaotteiden asema on ratkaiseva.
Erityisen vittumaista on rakentaa sellaisia ongelmia, joissa suurin osa kiipeilyenergiasta menee sen miettimiseen, onko jokin ulottuvilla oleva ote sallittu vai ei. Natural selection please! Joissakin tapauksissa ymmärrän että 'suuren halkeaman toinen puoli ei kuulu reittiin', mutta lähtökohtaisesti kieltojen vieminen ulos on samaa kuin sisäkiipeilyn ulkoistaminen.
Mikään reitti jossa on eliminaatti, siis edes mahdollisuus kiivetä ylös tavalla tai toisella helpommin, tiputtaa ainakin omassa arvosteluasteikossani reitin hienoutta monta pykälää alaspäin. Se on silloin pikemminkin treenirata kuin reitti. Joudun aina miettimään näissä oliko tämäkin pakko kiivetä. Tähän lajiin lukeutuvat myös useimmat traverset. Sen sijaan että hiissataan rimaa hipoen mursuna vatsa lipan päällä rasvaista vanaa perässä vetäen, eikö olisi helpompi mantteloida suoraan päälle ja kävellä koko lippa ylös?
***
Tekisin mieleni avautua enemmänkin näistä ihmisten "luovuuden puuskista", mutta säästetään toiseen kertaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti